Tarkenna hakuasi

20604 Onnistunut ohjaus

Väitöskirjatutkijan sitouttaminen

Väitöskirjatutkijan sitouttaminen

Tyytyväinen väitöskirjatutkija on sitoutunut ja tehokas työssään. Tutkimusten mukaan sitoutumista edistävät:

Tohtoriopintojen keskeyttämisen ja loppuun palamisen riskiä puolestaan lisäävät:

  • Tutkijayhteisössä ilmenevät vaikeudet ja erimielisyydet, eivät niinkään ongelmat itse tutkimuksessa (Vekkaila ym. 2013).
  • Ongelmat kirjoittamisessa (kirjoitusblokit, perfektionismi ja viivyttely) (Lonka ym. 2014)
  • Yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunne sekä riittämätön ohjaus ja tunne tiedeyhteisön epätasa-arvoisuudesta (Cornér ym. 2017).
  • Epäreiluuden, epätasa-arvon, epäkunnioituksen kokemukset ohjaajan taholta, esim. hylkääminen, hyväksikäyttö, itsemääräämisoikeuden kieltäminen (Löfström & Pyhältö, 2020)
Onnistunut ohjaus

Onnistunut ohjaus

Lähde: Sanna Vehviläinen, Ohjaustyön opas ja Toolkit for supervisors.

Ohjaus on ohjaajan tarjoamaa asiantuntemusta, opastamista oppimiseen sekä avun ja tuen tarjoamista. Se on yhteistyöhön perustuvaa toimintaa, joka edistää ohjattavalle merkittäviä oppimisen, työn ja elämän suunnittelun prosesseja vahvistaen ohjattavan toimijuutta.

Toimijuuden vahvistuminen näkyy mm. taitojen, tietojen ja kykyjen karttumisena, toimeen tarttumisena, kasvavana itsenäisyytenä, itsesäätelynä ja itseluottamuksena, oman pätevyyden tiedostamisena, vastuuntuntoisuutena, aloitteellisuutena, osallistumisena, haluna vaikuttaa ympäristöönsä, kykynä luottaa muihin sekä yhteisön osaksi tulemisena ja yhteistyössä toimimisena.

Hyvä ohjaus

  • Ei perustu ohjaajan tutkijana menestymiseen. Kyky arvioida konkreettisia tuloksia (artikkeli tms.) ei ole tästä kiinni.
  • Ei perustu henkilökemiaan.
  • Ei ole taito, joka jollain on luonnostaan ja jollain ei.
  • Perustuu vuorovaikutukseen (ks. alla).
  • Voi sisältää ongelmia mutta ne ovat korjattavissa.
  • On toimintaa, jota voi suunnitella ja siten harjoitella.
  • On tavallista, ystävällistä, työhön keskittyvää tekemistä - eli tarpeeksi hyvää ohjausta

Ohjauksen orientaatiot

Hyvä vuorovaikutus on avain onnistuneeseen ohjaukseen. Akateemisessa ohjauksessa on tunnistettu kolme erilaista vuorovaikutuksen orientaatiota. Niistä kaikki ovat tarpeellisia. Ohjaaja voi valita mitä orientaatiota haluaa ja on tarpeen kussakin tilanteessa käyttää (ja tunnistaa mihin orientaatioon ohjattava häntä haluaa viedä). Usein ensin voi olla hyvä tarjota kannattelevaa orientaatiota, sitten tutkivaa orientaatiota ja lopuksi ongelmanratkaisuorientaatiota.

Kannatteleva orientaatio

Kannattelevalla orientaatiolla tarkoitettan läsnäolevaa, tarkkailevaa, avoinna olevaa ja empaattista mielentilaa. Tilanne koetaan ja hyväksytään sellaisena kuin se on. Orientaatio tapahtuu usein ”hiljaa”, sanoitta, kehon kielellä. Se on keskittymistä tilanteeseen, kuuntelemista.

Tämä orientaatio on yleensä tarpeen alussa, vaihettumisissa tai kun tilanne muuten vaatii rauhoittamista (esim. lehdestä tullut käsikirjoituksen hylkäys). Orientaatio auttaa ohjattavaa kestämään sen mikä pitää kestää ja estää toimimasta äkkipikaisesti.

Tutkiva orientaatio

Tutkivassa orientaatiossa pysähdytään ongelman äärelle pohtimaan mistä on kyse ja mitä ongelman takana on. Tavoitteena on saada syvällisempi, analyyttisempi ja monipuolisempi ymmärrys ongelmasta. Tällöin ei juututa ja tuhlata aikaa epäolennaisiin ongelmiin.

Tämän orientaation seurauksena ohjattava alkaa paremmin ymmärtää omaa sisäistä työskentelyprosessiaan, oppii virheistään ja onnistumistaan sekä ymmärtää syvällisemmin myös ulkoiset kriteerit (esim. miksi teksti ei toimi/toimii). Nämä seikat ovat tarpeellisia asiantuntijatehtävissä tarvittavan kriittisen reflektiokyvyn ja metataitojen kehittymiselle.

Päätyökaluna tutkivassa orientaatiossa on kysymysten tekeminen: ohjattavaa pyydetään kuvailemaan ajatteluaan ja asioiden merkityksiä hänelle.

Ongelmanratkaisuorientaatio

Ongelmanratkaisuorientaatio on yleisimmin käytetty orientaatio, jossa ongelma pyritään tunnistamaan ja ratkaisemaan mahdollisimman nopeasti ohjaajan antamalla neuvolla. Orientaatio on tehokas mutta rajoittunut, mikäli esiin tuotu ongelma ei ole varsinainen ongelma. Tällöin neuvo korjaa ongelman lopputuloksessa mutta ei siinä osassa työprosessia, joka alun perin ongelman aiheutti.

Ongelmanratkaisuorientaatiossa ohjaaja tunnistaa ongelman ja antaa ratkaisun, jolloin ohjattava ongelmaratkaisukyky ei kehity, eikä ohjattavan ajattelu (kuinka hän ymmärsi neuvon) ei paljastu.

Taitavassa neuvomisessa kuullaan ensin ohjattavaa, jolloin voidaan varmistua siitä, mikä on varsinainen ongelma. Ohjaajalla oltava aikaa harkita asioita, jotta neuvo olisi harkittu ja ohjattava on hyvä ottaa mukaan ongelmanratkaisuun. Neuvominen ei sovi kaikkiin tilanteisiin.

Orientaatioiden käyttämisestä

Kokonaisuutta ajatellen orientaatioiden käyttö ei vaadi lisää aikaresursseja. Alussa niiden tunnistaminen ja tietoinen soveltaminen käytäntöön vie aikaa mutta se myös maksaa itsensä takaisin tuomalla lyhyeenkin kohtaamiseen rakennetta ja ohjaamalla keskittymään olennaiseen.

Lisätietoa aiheesta ja konkreettisia neuvoja mm. palautteen antamiseen: Toolkit for supervisors (Moodlessa, vaatii UEF-kirjautumisen).

Vinkkejä käytäntöön

Vinkkejä ohjaukseen

Koottu vuonna 2018 järjestetyn tutkija- ja ohjaajakoulutusseminaarin Sanna Vehviläisen vetämästä ohjaus-aiheisesta työpajasta (ks. Sway-esitys How to improve PhD supervision).

  • Varaa ohjaustilanteessa tarpeeksi aikaa yhteisen ymmärryksen luomiseen siitä, mitä ollaan tekemässä ja miten - tee päämäärät ja toimintatavat näkyviksi.
  • Anna ohjattavallesi tilaa kertoa omista näkemyksistään, kokemuksistaan ja motivaatiostaan.
  • Auta ohjattavaasi asettamaan konkreettisia tavoitteita.
  • Älä oleta, kysy! Varmista, että ymmärrätte asiat samoin (esim. mitä seuraavaksi tehdään).
  • Anna aikaa vuorovaikutukselle, keskustele. Tämä hyödyttää teitä molempia.
  • Osoita ohjattavallesi, että olet halukas auttamaan.
  • Stimuloi ohjattavasi ajattelua antamalla palautetta. Palautteen tulee olla rehellistä, realistista, konkreettista, positiivista ja rohkaisevaa. Ole ystävällinen ja hienotunteinen - kritiikki voi olla murskaavaa, vaikka se olisikin tarkoitettu rakentavaksi.
  • Tue, rohkaise ja kannusta. Motivoi uudelleen ja uudelleen.
  • Anna ohjattavallesi aikaa ajatella ja prosessoida.
  • Arvioikaa prosessia (esim. tehtyjä toimenpiteitä) yhdessä.
  • Tutki ohjattavasi esiintuomia ongelmia huolellisesti ennen neuvomista. Ongelma voi olla jotain muuta kuin mitä ensisilmäyksellä näyttää (ks. tutkiva orientaatio).
  • Järjestä ohjattavasi kanssa myös epävirallisia tapaamisia (esim. kahvitauot)
  • Tutustu ohjattaviisi ja heidän työskentelytapoihinsa.
  • Kiinnitä huomiota myös omaan kommunikointityyliisi (ks. orientaatiot).
  • Laadi yhdessä ohjattavasi kanssa säännöt kommunikaatiolle.
  • Anna tilaa tunteille ja niiden ilmaisuille
  • Anna liikkumatilaa ja vapautta mutta pidä säännöllisesti ja aktiivisesti yhteyttä!
  • Huomioi kulttuuritausta: korkean hierarkian kulttuureista tulevat väitöskirjatutkijat tarvitsevat enemmän konkreettisia neuvoja ja opastusta (ks. Hofsteden kulttuurikompassi)
  • Pidä silmällä työkuormaa. Kohtuullinen työkuorma ja riittävä vapaa-aika eivät suinkaan hidasta vaan nopeuttavat etenemistä.
Työkaluja ohjaukseen

Työkaluja omaan ohjaukseen

Alla listatut työkalut löytyvät Moodlesta, ohjaajien työkalupakista (vaativat UEF-kirjautumisen):