Terveystieteiden tiedekunnan ohjeet väitöskirjan vaatimuksista ja tarkastamisesta
Väitöskirjan vaatimukset
Väitöskirjan tulee osoittaa, että väittelijä on perehtynyt syvällisesti omaan tutkimusalaansa, siihen liittyviin tieteenaloihin ja yleiseen tieteenteoriaan. Lisäksi tutkimuksen tulee osoittaa tekijänsä taitoa soveltaa itsenäisesti ja kriittisesti tieteellisen tutkimuksen menetelmiä omalla tutkimusalalla sekä taitoa tuottaa itsenäisesti uutta tietoa.
Rehtorien neuvoston suosituksen mukaan (7.12.1998) väitöskirjan tulee olla osoitus kyvystä tehdä itsenäistä tutkimustyötä, olla yhtenäinen kokonaisuus, perustua alkuperäisideaan ja tavoitteisiin sekä tuoda uusia tuloksia/käsityksiä.
Ohjaajien ja väitöskirjatutkijan velvollisuus on yhdessä rajata väitöskirjan aihe ja sisältö siten, että tohtorin tutkinto on mahdollista suorittaa neljässä vuodessa kokopäivätoimisesti työskennellen.
Terveystieteiden tiedekunnassa väitöskirjaksi voidaan hyväksyä
- Yksittäinen tutkimus (monografia)
- Artikkeliväitöskirja. Artikkeliväitöskirja koostuu riittäväksi katsotusta määrästä samaa ongelmakokonaisuutta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä/tarkoitettuja käsikirjoituksia. Artikkeleista on lisäksi laadittu yhteenveto.
Tohtoriohjelmatyöryhmä on linjannut, että kappaleväitöskirja poistuu hyväksytyistä väitöskirjan muodoista. Jos olet tekemässä kappaleväitöskirjaa, voit tehdä väitöskirjan loppuun. Uusia kappaleväitöskirjoja ei tule enää aloittaa.
Artikkeliväitöskirja koostuu vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista. Mikäli alkuperäisartikkeleiden määrä on pieni (1–2), on kiinnitettävä erityistä huomiota korkeaan tieteelliseen laatuun, tehdyn työn määrään sekä väitöskirjatutkijan oman osuuden painoarvoon julkaisuissa. Tällöin väitöskirjatutkijan ja pääohjaajan on laadittava kirjallinen selvitys, jossa on perusteltava väitöskirjatutkijan työn riittävä osuus alkuperäisartikkeleissa. Perustelujen riittävyyden arvioi tohtoriohjelman johtaja. Tiedekunnan dekaani päättää asiasta tohtoriohjelman johtajan esityksen perusteella. Korkeatasoiset systemaattiset katsaukset voidaan hyväksyä osajulkaisuiksi. Osajulkaisuista vähintään puolet (50 %) on oltava julkaistu tai hyväksytty julkaistaviksi vertaisarviointia käyttävissä tieteellisissä sarjoissa.
Väitöskirjatutkijan on oltava ensimmäinen kirjoittaja (päätekijä) vähintään puolessa (50 %) väitöskirjan osajulkaisuissa. Jaettu ensimmäinen kirjoittajuus tulkitaan ensimmäiseksi kirjoittajuudeksi. Perustelluista syistä samaa julkaisua voidaan käyttää myös toisen väitöskirjan osana, mikäli väitöskirjatutkijoiden oma riittävän merkityksellinen ja itsenäinen osuus julkaisussa on osoitettavissa. Mikäli samaa osajulkaisua käytetään useammassa väitöskirjassa, on väitöskirjatutkijan ja pääohjaajan laadittava selvitys väitöskirjatutkijoiden työnjaosta julkaisussa perustellen väitöskirjatutkijoiden erilliset ja itsenäiset roolit. Perustelujen riittävyyden arvioi tohtoriohjelman johtaja. Tiedekunnan dekaani päättää asiasta tohtoriohjelman johtajan esityksen perusteella.
Terveystieteiden tiedekunnan tohtoriohjelmatyöryhmä on linjannut väitöskirjoille pituus- ja aikasuositukset. Artikkeliväitöskirjan yhteenvedon suositeltu maksimipituus on 50 sivua (luvut 1. Introduction – 7. Conclusions) ja aikasuositus 1/5 henkilötyövuotta.
Artikkeliväitöskirjan yhteenvedossa esitetään tutkimuksen tausta, tavoitteet, menetelmät, tulokset, pohdinta ja johtopäätökset. Yhteenveto tulee kirjoittaa siten, ettei osajulkaisuissa esitettyjä asioita toisteta tarpeettomasti. Yhteenvetoa varten syvennytään aiempaan julkaistuun tutkimustietoon, verrataan sitä itse tuotettuun tutkimustietoon, sekä nostetaan esille tutkimusaiheeseen liittyviä kysymyksiä.
Monografian suositeltu maksimipituus on 200 sivua (tuotettu teksti). Monografia on väitöskirjatutkijan omasta tutkimuksestaan laatima yhtenäinen ja itsenäinen teos, ja siinä tulee kuvata tutkimuksessa käytetyt aineistot, menetelmät ja tulokset kokonaisuudessaan. Monografia sisältää myös pohdinnan ja johtopäätökset.
Jos väitöskirjan laatimisessa käytetään tekoälysovellusta, käytettävä sovellus ja sen käyttötapa on ilmoitettava kirjallisesti.
Väitöskirjan kirjoittaminen ei saa tapahtua kokonaan tekoälysovellusta käyttäen. Katso tarkempi ohjeistus tekoälyn käytöstä rehtorin päätökseltä.
Kysymyksenasettelu ja tutkimussuunnitelma
1= Selvä kysymyksenasettelu puuttuu tai sillä ei ole tieteellistä relevanssia. Tutkimusasetelma on väärin suunniteltu niin, ettei se pysty vastaamaan annettuihin kysymyksiin.
2= Kysymyksenasettelu ei ole syntynyt tieteellisen pohdinnan tai kriittisen valintaprosessin tuloksena. Tavanomainen esimerkki on tilanne, jolloin tutkijan käyttöön on jokseenkin sattumanvaraisesti tarjoutunut toisaalta jokin määritysmenetelmä tai toisaalta esim. laajahko potilasaineisto; tällöin tutkimus suoritetaan ilman luovaa alkuperäisperustelua.
3= Tutkimus perustuu alkuperäisideaan, joka on looginen ja tieteellisesti mielekäs.
4= Tutkimuksen lähtökohta on kekseliäs ja tieteellisesti hyvin mielekäs.
5= Tutkimuksen lähtökohta on erityisen kekseliäs ja tieteellisesti erittäin mielekäs, perustuu uutta luovaan ajatteluun tai kumoaa rohkeasti tutkimusalalla aikaisemmin vallinneita käsityksiä.
Aineisto ja menetelmät
1= Käytetyt menetelmät eivät sovellu tutkittavaan aineistoon tai antavat virheellisiä tai selvästi riittämättömiä vastauksia väitöskirjan kysymyksenasetteluun. Tutkimusaineisto on valikoitunut ja antaa harhaanjohtavan tuloksen.
2= Käytetyt menetelmät soveltuvat aiheena olevan ilmiön tutkimiseen. Menetelmien käyttämiseen ei kuitenkaan liity mitään oleellista omintakeisuutta. Tutkimusaineisto on suppea.
3= Yleisesti käytössä olevaa menetelmää on parannettu tai muunneltu, jonka seurauksena se soveltuu hyvin tehtyyn tutkimustyöhön. Tutkimusaineisto on laadukas.
4= Menetelmiä on sovellettu innovatiivisesti tai niitä on oleellisesti kehitetty tai parannettu, jonka seurauksena ne soveltuvat hyvin tehtyyn tutkimustyöhön. Tutkimusaineisto on hyvin laadukas.
5= Menetelmävalikoima on erityisen laaja tai korkeaa ammattitaitoa vaativa. Tutkimuksen yhteydessä on kehitetty ajatukseltaan tai toteutustavaltaan uusi menetelmä. Tutkimusaineisto on poikkeuksellisen laadukas.
Oma työpanos
Omaksi työpanokseksi lasketaan tutkijan henkilökohtaisesti suorittama työ, mutta myös apuhenkilöstön suorittama työ sillä edellytyksellä, että tutkija on menetelmiin syvästi perehtynyt, opettaa ne apuhenkilöstölle ja valvoo työn toteuttamista.
1= Väittelijän oma työpanos tutkimusaineiston ja -tulosten hankinnassa on ollut vähäinen tai olematon.
2= Väittelijä on itse vastannut osasta tutkimustulosten hankintaa. Väittelijä on perehtynyt riittävästi käytettyihin menetelmiin.
3= Väittelijä on itse tuottanut oleellisen osan tutkimustuloksista. Hän on tutustunut jokaiseen tutkimusmenetelmään niin tarkoin, että käytännössä hallitsee ne.
4= Väittelijä on itse tuottanut erittäin suuren osan tutkimustuloksista. Väittelijä on henkilökohtaisesti perehtynyt jokaiseen menetelmään ja ne on toteutettu hänen omasta toimestaan tai hänen henkilökohtaisesti ohjaamansa työn tuloksena.
5= Väittelijä on itse tuottanut poikkeuksellisen suuren osan tutkimustuloksista. Väittelijä on henkilökohtaisesti perehtynyt syvällisesti jokaiseen menetelmään ja ne on toteutettu hänen omasta toimestaan tai hänen henkilökohtaisesti ohjaamansa työn tuloksena.
Tutkimustulokset
1= Väitöskirjan tulokset ovat yhdensuuntaisia aiemmin vallalla olleiden käsitysten kanssa, ja varmentavat niitä.
2= Väitöskirjan tulokset täydentävät ja täsmentävät sellaisia aikaisempia käsityksiä, jotka ovat epävarmoja ja/tai hajanaisia.
3= Väitöskirja tuo uusiksi luokiteltavia näkemyksiä tai tietoja tutkimusalaan.
4= Väitöskirjaan sisältyy tärkeitä ja merkittäviä havaintoja.
5= Väitöskirjaan sisältyy keskeisen tärkeitä ja merkittäviä havaintoja.
Tutkimusalan tuntemus
Väitöskirjan tutkimusalan tuntemus ilmenee paitsi väitöskirjatyön käsikirjoituksesta, mutta myös väitöstilaisuudessa osoitetusta asiantuntemuksesta.
1= Väitöskirjan aihepiirissä on ratkaisevia puutteita tai oleellisia väärinkäsityksiä.
2= Väittelijän tiedot kattavat aihepiirin, mutta edustavat lähinnä passiivista kirjallisuustietoa.
3= Väittelijä hallitsee aihepiirin tiedon ja kirjallisuuden hyvin, ja on muodostanut johdonmukaisen ja kriittisen kuvan aikaisempien julkaisujen ansioista ja heikkouksista.
4= Väittelijän tietämys käsiteltävästä aihepiiristä on niin laaja, että hän pystyy muuttamaan tai täydentämään vallalla olevia käsityksiä.
5= Väittelijän tietämys käsiteltävästä aihepiiristä on niin laaja, että hän oleellisella tavalla pystyy kumoamaan tai muuttamaan ja huomattavalla tavalla täydentämään vallalla olevia käsityksiä.
Pohdinta ja johtopäätökset
Väittelijän kyky kriittisesti tarkastella omia tutkimustuloksiaan aikaisemman tiedon valossa ilmenee sekä väittelijän tekstistä että väitöstilaisuudessa. Pohdinnassa ja johtopäätöksissä ilmenee väittelijän kyky kriittiseen analyysiin, tieteelliseen rehellisyyteen ja akateemiseen oivaltamiseen.
1= Väitöskirjasta puuttuu yleispohdinta ja/tai johtopäätökset tai sellaiseksi nimitetty kohta osoittautuu lähemmässä tarkastelussa pelkäksi yhteenveto-osan tai kirjallisuuskatsauksen toisinnoksi. Johtopäätökset eivät vastaa asetettuihin kysymyksiin.
2= Yleispohdintaosa sisältää luettelomaisen vertailun omista ja aiemmin julkaistuista tutkimustuloksista. Johtopäätökset vastaavat osin asetettuihin kysymyksiin.
3= Väittelijä vertailee omia tutkimuksiaan aiempaan kirjallisuuteen pohtien syitä eroavuuksiin, tunnistaen heikkouksia ja asioita niin omassa kuin aikaisemmissakin töissä. Johtopäätökset vastaavat asetettuihin kysymyksiin ja ovat tieteellisesti perusteltuja.
4= Väittelijä kykenee tekemään omien ja aiempien tutkimusten kriittisen vertailun ja yhteenvedon tutkimusongelman sen hetkisestä tilasta. Johtopäätökset ovat kriittisesti laaditut.
5= Väittelijä kykenee tekemään kriittisen analyysin perusteella luovan synteesin tutkimusongelman sen hetkisestä tilasta ja viitoittamaan uusia uria myöhemmille tutkimuksille. Johtopäätökset ovat erityisen kriittisesti laaditut.
Väittelyluvan hakeminen ja väitöskirjan jättäminen esitarkastukseen
Plagiaatintunnistus
Kun väitöskirjatyösi on sekä sinun, että ohjaajasi mielestä valmis esitarkastukseen, väitöskirjan käsikirjoitus tarkastetaan plagiaatintunnistusohjelmalla:
Väittelyluvan hakeminen ja väitöshenkilöiden esittäminen
Kun väitöskirjan käsikirjoitus on läpäissyt plagiaatintarkastuksen, voit hakea väittelylupaa tiedekunnasta väittelylupahakemuslomakkeella. Hakemukseen tulee liittää:
- Väitöskirjan puhtaaksikirjoitettu käsikirjoitus osajulkaisuineen (pdf)
- Selvitys väittelijän osuudesta osajulkaisuissa (pdf) (mallipohja selvityksen tekemiseen). Huom! Laadithan selvityksen englanniksi mikäli toinen tai molemmat esitarkastajasi ovat ulkomaalaisia.
- Osajulkaisun ensimmäisen kirjoittajan, mikäli muu kuin väittelijä tai jos kyseessä on jaettu kirjoittajuus, kirjallinen suostumus (pdf)
- Vapaamuotoinen selvitys, jos tämän väitöskirjan osajulkaisua on käytetty toisessa väitöskirjassa tai jos tullaan käyttämään toisessa väitöskirjassa sekä toisen väitöskirjan tekijän kirjallinen suostumus (pdf)
Voit toimittaa pääohjaajan esityksen vastaväittäjästä ja kustoksesta myös erikseen. Sinulla on mahdollisuus antaa lausuntosi esitarkastajista ennen esitarkastajien valintaa.
Väitöskirjan esitarkastus
Dekaani nimittää väitöskirjatutkimuksen esitarkastajiksi pääohjaajan esityksestä kaksi oman yliopiston ulkopuolista henkilöä, joilla on oltava vähintään tohtorintutkinto. Väitöskirjatyön ohjaajaa ei voi nimetä esitarkastajaksi. Dekaanin päätös esitarkastajien nimeämisestä lähetetään tiedoksi väitöskirjatutkijalle, pääohjaajalle sekä esitarkastajille. Päätöksen lisäksi esitarkastajille lähetetään tiedekunnasta myös väitöskirjatyö, väitöskirjan arviointiohjeet sekä väittelijän selvitys omasta osuudesta osatöissä.
Esitarkastajilla on 2 kk aikaa tarkastaa väitöskirja. Loma-ajoista tai muista syistä johtuen tarkastaminen voi kestää pidempään. Esitarkastajat lähettävät lausuntonsa tiedekunnalle, josta ne toimitetaan tiedoksi sinulle. Esitarkastaja voi myös olla yhteydessä sinuun väitöskirjan huomautusten vuoksi ennen lausunnon kirjoittamista. Sinulla on mahdollisuus antaa tarkastajien lausuntoon vapaamuotoinen vastine, joka toimitetaan tiedekuntaan.
Väittelylupa sekä vastaväittäjän ja kustoksen nimeäminen
Esitarkastuksen jälkeen dekaani päättää väittelyluvan myöntämisestä aiemman hakemuksen mukaisesti ja esitarkastajien lausuntojen perusteella sekä nimittää vastaväittäjän (vastaväittäjät) ja valvojan. Vastaväittäjän on oltava toisen yliopiston professori tai hänellä tulee olla dosentilta vaadittavat tieteelliset ansiot. Vastaväittäjä ei saa olla työsuhteessa Itä-Suomen yliopistoon.
Väitöstilaisuuden kustos (valvoja) edustaa yliopistoa. Kustoksena voi toimia henkilö, jolla on dosentin pätevyys. Tiedekunta suosittaa kustokseksi Itä-Suomen yliopiston professoria tai apulaisprofessoria, mutta myös dosentin pätevyyden omaava pääohjaaja voi toimia väitöstilaisuuden valvojana.
Esitarkastajan ja vastaväittäjän esteellisyydestä
Terveystieteiden tiedekunnan pysyväismääräysten liitteessä 5 (voimassa 1.8.2023 alkaen) on linjattu esitarkastajan sekä vastaväittäjän esteellisyydestä seuraavasti:
Väitöskirjan arvosteleminen
Vastaväittäjän tulee lähettää lausunto tiedekuntaan kahden viikon sisällä väitöstilaisuudesta. Lausunnossaan vastaväittäjä ottaa kantaa siihen, esittääkö hän väitöskirjaa hyväksyttäväksi ja millä arvosanalla (hyväksytty/kiittäen hyväksytty). Tiedekunta kuulee väittelijää lausunnosta. Mikäli väittelijällä ei ole lausunnosta huomauttamista, käsitellään väitöskirjan arvostelu seuraavassa tiedekuntaneuvostossa. Tiedekuntaneuvosto päättää väitöskirjan arvosanasta vastaväittäjän arvosanaesityksen perusteella (1.8.2024 tai sen jälkeen esitarkastukseen lähteneiden töiden osalta). Tiedekuntaneuvosto on delegoinut dekaanille oikeuden arvostella väitöskirjat lukukauden viimeisen tiedekuntaneuvoston kokouksen ja tulevan lukukauden ensimmäisen kokouksen välillä.